... tällä erää. Torstai 18.12. oli reissun viimeinen päivä. Käytin iltapäivän kävellen kameran kanssa, päivän satoa alla.

Asuntoni vastapäinen ikkuna. Samat kengät olivat tuossa ikkunalaudalla koko Barcelonan reissuni ajan.



Toinen vastapäisen talon naapuri.



Työmatkan iloinen rapuveistos.



Taidegallerian "ikkuna" Barcelonetassa.



Masentunut koira lähibaarin oven edessä. Isäntäväki herkutteli sisällä eikä koiraparka päässyt mukaan.








Työmiehiä viettämässä siestaa Barcelonetan rantabulevardin alapuolella.



Ikuinen tuli Santa Maria Del Mar- kirkon edessä.



Pilvenpiirtäjän seinän korkuinen joulukuusi.



Columbuksen patsas... 



Kaikenkaikkiaan reissu oli hyvä ja pieni kaipaus kaupunkiin jäi. No, ei ka se auta kuin palata joskus.

-- Ilkka

Sunnuntai, peli-illan jälkeinen päivä, tuli otettua aika rauhassa. Noin 4 aikaan iltapäivällä väännyin kuitenkin ulos, tarkoituksena pyöräillä Diagonal del Mar -ostoshelv..keskukseen jouluostoksille.

Reittini kulki Poblenoun hautausmaan ohi. Olin jostain kuullut että kyseessä on Barcelonan vanhin hautausmaa, ja että se on todella näkemisen arvoinen. Sinne siis. Siellä ei ollutkaan ketään muuta, tunnelma oli siis kohdillaan.

Paikalliset hautausmaat ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Tavallinen kansa haudataan alla olevan näköisiin muureihin. Poblenoussa on näitä muureja useita, ja hautausmaa on ikään kuin pieni kaupunki katuineen.



Pienestä väsymystilasta johtuen hautaholveista yllättäen ulos lentävät pulut onnistuivat muuten säikäyttämään minut perinpohjaisesti.



Varsinainen nähtävyys on kuitenkin hautausmaan vanha puoli, jonne on haudattu hieman varakkaampaa väkeä.



Haudat ovat toinen toistaan koristeellisempia.





Suurimmat hautamonumentit ovat kooltaan kuin pieniä kirkkoja. Alla oleva hauta on jonkun kuuluisan arkkitehdin (ei Gaudi eikä Miro kuitenkaan). Sen ikkunoissa on taidokkaasti tehtyjä mosaiikkeja ja sisällä näytti olevan pöytiä ja tuolejakin.



Vanhimmat haudoista olivat jo vähän rempallaan. Hautausmaa avattiin muistaakseni vuonna 1775, joten ei ihmekkään jos osa haudoista on jo hoitamatta. Alla olevasta holvista muuten juoksi kissa ulos juuri kun olin kävelemässä sen ohi, ovi vaan narahti auki yhtäkkiä. Ja taas oltiin sydän kurkussa.



Kissaepisodin jälkeen Poblenoussa hengailu alkoi riittää ja poistuin paikalta,  kohti jouluruuhkaisen Toys 'R' Us - kaupan kauhuja.

-- Ilkka

Minulla on enää pari päivää jäljellä täällä Barcelonassa, sitten takaisin Suomeen. Blogitusaiheita sen sijaan olisi vielä vaikka kuinka... Pitää laittaa niitä nyt liukuhihnalta tulemaan.

Lauantaina el Classicoa eli Barcelona - Madrid -peliä odotellessa juoksin kaupungilla ja yritin etsiä laskureppua. Urheilukaupat menevät kiinni siestan ajaksi, joten menin kauppojen uudelleen avautumista odotellessa istuskelemaan Placa Catalunyalle, Espanjan suurimmalle aukiolle. Siellä olikin meininkiä.



Koko aukio oli täynnä puluja ja niitä syöttäviä (lapsi)perheitä.



Lasten (ja yhden pienen koiran) mielestä oli erityisen siistiä juosta maassa ruokailevan puluparven sekaan ja säikyttää parvi lentoon.







Pulut ovat pienimuotoinen ongelma täällä, niitä on nimittäin paljon. Lintujen ruokkimista ei ilmeisesti kuitenkaan ole keksitty kieltää. Pulujen ruokaa myytiin aukion laidalla olevissa kojuissa.



Isoäiti ja pienen pojan kävelytreenit.







No, onhan tuo ipanoille yksi tapa saada luontoelämyksiä keskellä suurkaupunkia.

Uusi reppu muuten löytyi perusteellisen hiplailun jälkeen. Ja illan pelissä Barca voitti Real Madridin 2-0. Olin katsomassa peliä kisastuodiossa Miriamin luona. Siellä oli kohtuu kova meininki noin kotistudioksi.
Paikalla oli n. 10 ihmistä, ja hirveä huuto päällä alusta loppuun. Pelaajaesittelyssä kaikille Realin pelaajille buuattiin jo joku paiskoi videotykin heijastamaa kuvaa tyynyillä. Barcelona rankkarin aikana oltiin hiljaa ja pidettiin ketjussa toisia käsistä kiinni. Barcelonan voittomaaleja huudettiin kurkku suorana ja pompittiin pystyssä ympäri kämppää. Ihan hauskaa.

-- Ilkka

Näin joulun alla Barcelonassa on useita joulutoreja. Toreilla myydään joulukoristeita, joulukuusia, herkkuja, käsitöitä ja niin edelleen. Minulla oli mielessä eräs tietty joulukoriste, joita kuulin myytävän Barrio Goticolla, tuomiokirkon edustalla olevalla joulutorilla.



Joulukoristeita ainakin löytyy...



ja jouluvaloja...



No nyt alkaa polttaa...



Ja siinähän niitä on! Minun valintani oli ajankohtainen: ostin kakkaavan Obaman.



Caganer -hahmo eli "suuri kakkaaja" ilmestyi jouluseimiin 1700 -luvulla. Uskottiin että Caganer tuo taloon onnea ja lannoittaa pellot hedelmällisiksi. Caganerin unohtaminen jouluseimestä puolestaan tuottaa huonoa onnea.

Toinen samansuuntainen jouluperinne on kakkaava pukki.



Lapset tarkastavat ensin että pukin alla ei ole mitään. Sitten he taputtavat pukkia kepillä hokien lorua tyyliin "kakkaa pukki...". Sitten lapset katsovat toisaalle ja kas, pukki on kakannut alleen pienen lahjan tai karkkia.

Kujia Barrio Goticossa.







Jouluvaloja placa de Catalunyalla. Yleensä ottaen jouluvalot ovat täällä aika vaatimattomia, mitään ylilyöntejä ei ole näkynyt. El Corte Ingles (paikallinen Stocka) on kyllä kiinnittänyt seinänsä täyteen isoja, valaistuja lumihiutaleita, mutta muuten valaistus on aika hillittyä. Sininen on hallitseva väri.



El Corte Ingles



-- Ilkka

Tunsin tänään oloni jo hieman paremmaksi ja jaksoin herätä töihin. Kaupungilla oli aika hiljaista mutta en ihmetellyt sitä sen enempää. Vasta kun nyin työpaikan lukossa olevaa ovea minulle valkeni että tänään taisikin olla joku pyhäpäivä. No, kämpässä on verkkoyhteydet niin pystyin kuitenkin tekemään hieman hommia.

Alla vielä kuvia ja tarinaa Saken ja Kallen lomareissusta. Toissa viikonloppuna suunnistimme siis kohti Siuranan sporttikiipeilyparatiisia, n. 140 km Barcelonasta etelään.

Ensimmäisenä yönä refugio oli täynnä meluavia koululaisia, jotka olivat maastopyöräretkellä. Meille järjestyi patjat lattialta, 2 paikkaa sängyn alta ja yksi oven suusta. Hieman levottoman yön jälkeen lähdimme metsästämään aamupalaa leirintäalueen kahvilasta. Mitään kiirettä kallioille ei ollut, sillä ilma oli melko raikas...



Kiipesimme kuitenkin vähän, vaikka oli todella kylmä. Sakke yritti urhoollisesti 2 kertaa suhteellisen säästeliäästi pultattua 7a:ta. Lähellä oli, mutta jalan lipsahdus vei red pointin.



Seuraavan yön olimme refugiossa kolmestaan, ja meininki olikin aika paljon rauhallisempaa. Aamu valkeni taas viileänä, mutta aurinko lämmitti päivällä niin että jossain vaiheessa oli jopa kuuma. No ainakin untuvatakin kanssa. Ihan hyvä kiipeilypäivä, tosin ukot olivat enemmän tai vähemmän huonona kaikki.

Alla eräs puolalainen red pointtaamassa onnistuneesti 7C+:aa.



Illalla läiskimme korttia. Kaksinaamainen korttihai K. Koho.



Sunnuntaille luvattiin sadetta ja kylmää Siuranaan, joten päätimme lähteä boulderoimaan. Kyselimme boulderoinnista lauantai-iltana "Sepolta" (refugion ja leirintäalueen pitäjä Toni Arbones, 8C+:n sporttikiipeilijä). "Seppo" ei oikein meinannut aluksi kertoa, mutta lopulta suostui vastahakoisesti myöntämään että n. 50 km päässä saattaa olla "jotain", ja nakkasi eteemme paksun monistenivaskan. El Cogul.

Sunnuntai-aamun herätys oli kuin olisi savustuspussista noussut. Matalapaine aiheutti sen että refugion keskuslämmitys, pähkinänkuoria polttava kamina, puski kaikki savut sisään. Tuulettelimme refugiota ja odottelimme että "Seppo" tai "Ulla" (Miriam) heräisi jotta voimme maksaa. Sitten aamupalaa leirintäalueen kahvilassa ja kohti El Cogulia.

Samalla hetkellä kun pääsimme El Coguliin ja huomasimme että siellä on kiviä aivan tajuttomasti alkoi sataa vaakatasossa vettä. Ajelimme ympäri aluetta, bongailimme toinen toistaan hienompia kiviä ja kirosimme huonoa tuuriamme. Fontainebleaun veroinen paikka ja niin huono keli ettei autosta voi nousta!

Pikkuhiljaa sade kuitenkin laantui. Hiekkakivi kuivuu nopeasti ja pääsimme kuin pääsimmekin kiikulle.





El Cogul vaikutti todella hienolta 1 kiven kokemuksella. Vielä jäi n. 4999 jäljelle. Pitänee käydä uudestaan...

-- Ilkka