Koko ilta menikin sitten epämukavasti WLAN- reititintä säätäessä. Ohjeet olivat tietenkin pelkästään espanjaksi. Järki oli jo lähdössä, mutta lopulta perinteinen sammuta ja käynnistä uudelleen (ja resetoi reititin pari kertaa) auttoi ja nyt sitä ollaan netissä langattomasti.

Pari viikkoa sitten käytiin työporukan kanssa kokeilemassa cavingtouhuja:



Magdalenan luola on läheisen vuoren päällä. Olimme pilven sisässä, joten näkyvyys oli vähän heikko. Kuvassa 1800 - luvun lopulla suljetun kaivoksen työntekijöiden asuintalo.



Vuorella pyörii kaikenlaisia eläimiä, mm. hevosia, vuohia, lampaita, lehmiä ja härkiä.
Tämä nauta tuhisi siihen malliin ettei viitsinyt ihan viereen mennä kuvailemaan.



Luola on paikoitellen melko korkea, ja siellä täällä on aukkoja maanpinnalle. Välillä otsalamppujakaan ei tarvinnut.



Mutta enimmäkseen luolassa oli pilkkopimeää, ja välillä kohtuullisen ahdastakin...Minä ja villapaitainen jeppe ei oltu vaatteiden puolesta varauduttu tähän ryömimishommaan.



Luolan uloskäynti. Seikkailimme luolassa pari tuntia, ja touhu oli yllättävän rankkaa. Varsinkin kun minä kielimuurista johtuen luulin että menemme ennen luolailua syömään. No söimmehän me mutta emme ravintolassa vaan pellolla piknik- tyyppisesti. Arvatkaapa kenellä ei ollut minkäännäköistä ravintoa mukana. Onneksi Igniyolta liikeni vähän leipää ja munakasta.Mutta eihän sitä toisen eväitä kehtaa kokonaan riistää, joten nälissään piti luolassa ryömiä.
 
Seuraavana päivänä oli Bilbaon 706- vuotissyntymäpäivä. Kaupunki oli järjestänyt pienen ilotulituksen tässä Guggenheimin museon kulmilla: 45 minuuttia täyttä tykitystä sinfoniaorkesterin tahtiin. SIllä lailla.







Taidetta tämäkin... Guggenheimin museon pihalla seistä töröttää n. 5 metriä korkea metallinen hämähäkki. Etupihalla on 10 m korkea koiranmuotoinen kukkapenkki, ja itse museo on tehty titaniumista - eikä rakennuksessa ole yhtään suoraa linjaa. Noin tunnin välein vedestä hämpin läheltä nousee 5 liekinheittimen liekkiä, ja sillan alta puskee sumua.