Jatkan suurta pääsiäiskertomusta, jotta joskus päästäisiin sen Rigloksen pariin. Ihan vielä ei, eipä ei. Näimme Rigloksen konglomeraattitornit tosiaan perjantai-iltana, ja se oli kyllä kauhua ensi silmäyksellä. Erityisesti korkeimman (n. 300 m) tornin hänkki (negatiivinen eli "kaatuu päälle") yläosa herätti suurta kunnioitusta. Onneksi suurin pötkylä sisältää sen verran vaikeita ja pitkiä reittejä, että sinne ei varmaan tässä elämässä tarvitse lähteä pelkäämään… tavoitteena meillä olikin "vain" 150 metrisen pikkutornin kipuaminen viikonloppuna.

Los Pobres jäivät sateessa värjöttelemään Rigloksen läheisen pikkukylän leirintäalueelle telttaan. Mutaa oli parhaimmillaan nilkkoihin asti, ja sää varsin viileä. Kieltämättä olo oli onnekas ja vähän syyllinenkin, kun me muut köröttelimme läheisessä kaupungissa eli Huescassa sijaitsevaan hostelliin. Tällä kertaa paikka oli jopa aika mukava: oma kylppäri neljän hengen huoneessa, jääkaappi, telkkari ja elokuvakanavat. Tv oli kätevä, koska sen ääni peitti kaasukeittimen suhinan. Kaikki tämä 20 e/yö/nassu.

Lauantain keli vaikutti sen verran epävakaiselta ja kylmältä, että päätimme jättää pikkupötkyn valloituksen seuraavalle päivälle. Aamulla leirintäalueelta tuli myös epätoivoinen puhelu: "Yö oli kamala, olin ihan jäässä, voitteko käydä ostamassa uuden makuualustan…" aikaa kului sitten myös urheilu- ja ruokakaupoissa käynteihin. Onneksi meillä oli hyvä varasuunnitelma, eli Loarren linna ja sen vieressä sijaitsevat pikkukalliot.

Sateen uhka oli ilmassa, mutta innokkaimmat meistä halusivat silti kokeilla Loarren kallioita.

Topoja (= yksi kopioitu A4) sai linnan viereisestä kahviosta. Keli ei ollut mitenkään hemaiseva, kuten pipot ja lapaset ehkä osoittavat. Ilkka ja minä emme viitsineet vaarantaa hataraa terveyttämme urheilemalla kylmässä säässä emmekä jaksaneet laittaa edes valjaita päälle. Muut köysistöt kiikkuivat yhden reitin kumpainenkin, ja totesivat kallion aika keskinkertaiseksi. Koko pömpeli olisi varmasti jätetty pulttaamatta, jos se ei sijaitsisi niin makealla paikalla linnan vieressä.

Sade odotetusti alkoi, ja hipsimme linnaan turvaan. Se olikin aika komia.

Hohtoa lisäsi tieto, että osa Kingdom of Heaven -elokuvan kohtauksista on kuvattu linnassa tai sen ympäristössä. Kyseessähän on Orlando Bloomin tähdittämä ristiretkileffa, jossa suomalaisella Jouko Aholalla (maailman vahvin mies vuosilta 1997 ja -99) on muutaman repliikin rooli. Sitten roolihahmo kuolee.

Linna on rakennettu 1000- ja 1100-luvuilla, ja se on yksi romaanisen arkkitehtuurin parhaiten säilyneitä edustajia. Se sijaitsi aikoinaan muslimien ja kristittyjen maiden rajalla eli strategisesti näppärässä kohdassa.

Täältä oli hyvä väijyä vihollista.

Osa linnan uskonnollisen henkilökunnan (munkit?) makuuhuoneen kattoa...

Linnan suuri kirkko oli rakennuksen koristeellisinta antia.

Linnaan kuuluu massiivinen vesivarasto, joka varmasti oli mukava asia piirityksen aikana.

Kuten linnakuvista näkyy, aurinko alkoi iltasella taas paistamaan. Seuraavana päivänä sää olikin paljon parempi. Kuva on leirintäalueen viereisestä metsiköstä.

Riglos siis kutsui…

-- Johanna