Amsterdamia kuvailtiin otsikossa näkyvällä nimellä äsken televisiosta tulleessa dokumentissa. Minulle jäi Damista kuitenkin varsin miellyttävä mielikuva: mukavia, hyvää englantia puhuvia ihmisiä ja leppoisa tunnelma. Oli suorastaan vaikea uskoa olevansa suurkaupungissa.

Eläintarhan lisäksi ehdimme kartoittaa tehokkaasti keskusta-alueen, testata lukuisia ravintoloita ja etsiä kummilapsille lahjoja lelukaupoista.Toki aikaa oli varsin niukasti, sillä vietimme kaupungissa vain kaksi vuorokautta. Onneksi olemme erikoistuneet nopeisiin kaupunkilomiin - olemmehan onnistuneet esim. näkemään Pariisiin (lähes kaikki) tärkeimmät nähtävyydet kahdessa päivässä. Damissa ohjelmistosta jäi puuttumaan lähinnä joukko kuuluisia museoita, mm. Anne Frankin talo. Eipä hätää, palaan kaupunkiin ilomielin koska tahansa ja lupaan silloin tsekata myös muutaman museon... alla pari tunnelmakuvaa Amsterdamista.

Asuntolaiva-asumus aivan hotellimme lähistöltä. Vekkuleita viritelmiä olivat nämä.

1808385.jpg
Photo: Johanna

Paikallinen pyöräilykulttuuri on aivan oma lukunsa. Kanaalin kaiteeseen lukittuja ajokkeja.

1808372.jpg
Photo: Ilkka

Osa asukeista oli koristellut pyöränsä varsin persoonallisesti, tässä kuitenkin hieman karumpi kori.

1808378.jpg
Photo: Ilkka

Keskustan kapeilla kujilla on takuulla aika painajaismaista ajaa autolla. Ratkaisu on tässä:

1808379.jpg
Photo:Ilkka

Pistäydyimme myös kuuluisalla kukkatorilla. Nättiä oli.

1808376.jpg
Photo: Ilkka

Lauantai-iltana olikin jo aika karistaa Damin pölyt. Matka jatkui junalla kohti Etelä-Saksaa ja Baden-badenia, jossa meidän oli tarkoitus yhdistää voimamme Lisen ja Philippin kanssa. Reilun kahdeksan tunnin öistä junamatkaa varjosti pikkuinen jännitys: onnistuimme nimittäin hukkaamaan Lisen & Philippin yhteystiedot viime tingassa, emmekä saaneet varmistettua saapumisaikaamme. Mitkään yrityksemme ottaa kontaktia mm. skypen kautta eivät onnistuneet. Vaarana siis oli, että töröttäisimme Baden-badenissa juna-asemalla aamu kuudelta, eikä kukaan olisi meitä vastassa.

Huonosti nukutun yön jälkeen emme myöskään olleet varmoja asemasta ja melkein ajoimme Baden-badenin ohi. Lisäksi junan ovi jumittui, ja pääsimme ulos n. sekunti ennen kuin juna liikahti kohti seuraavaa asemaa, joka kuulemma on jossain aika kaukana...

... Ja jotkut menevät lomilleen rentoutumaan...

Onneksi Philipp oli sentään kaiken varalta raahautunut aamun tunteina asemalle, ja pääsimme hänen vanhempiensa taloon nukkumaan, lämpimien saksalaisten peittojen alle.

-- Johanna