Perjantaina haettiin Johannalle oleskelulupaa. Lupa pitää hakea kylän ainoalta espanjalaiselta poliisiasemalta, johon on yleensä pitkät jonot,  Espanjaan kun pyrkii paljon siirtolaisia. Kello oli siis soimassa aikaisin jotta ehtisimme jonoon hyvissä ajoin.

Vähän ennen kuin kello soi kuului ulkoa tööttäys, jarrutus ja pellin rytinää (tässä järjestyksessä). Joku onneton ooppelikuski täräytti punaisissa valoissa odottelevan pakettiauton perään. Pakettiauto jatkoi matkaansa aika pian, mutta Opel oli tientukkona pitkään. Poliisit sen siitä lopulta työnsivät syrjään.



Poliisiasema on parin kilsan päässä, joten sinne on parasta kävellä keskustan läpi. Vaihteeksi sateli vähän vettä, mutta ei onneksi lähellekkään niin paljon kuin pari päivää aikaisemmin -emme tällä kertaa kastuneet ihan läpimäriksi. Kuvassa alla ihmisiä Iparraguirrellä, joka on yksi Bilbaon keskustan ostoskaduista.



Tällä kertaa poliisiaseman ulkomaalaisjono oli yllättävän lyhyt. Kun hain kesällä oleskelulupaa, jono ulottui melkein koko poliisiaseman ympäri. Onneksi Miguel sai silloin puhuttua meidät ensin espanjalaisjonoon ja lopulta molempien jonojen ohi.

Tälläkin kertaa poliisi halusi jutella kanssamme. Nimittäin, "jäin kiinni" kun otin alla olevan kuvan. Sitä ei kuulemma saisi julkaista, jos siinä olevat ihmiset voi tunnistaa. Suttasinkin siitä nyt varalta kaikkien muiden kasvot paitsi Johannan. Selitimme poliisille että olemme suomalaisia (lue: EU:ssa) ja haemme oleskelulupaa. Vaan puhe ei tällä kertaa auttanut. Saimme jonottaa ulkomaalaisten jonossa kuten muutkin. Kaikenkaikkiaan jonottamisessa, oleskelulupaveron (6 euroa) maksamisessa ja valokuvaamossa käynnissä meni 4 tuntia elämää hukkaan. No, nytpähän on sekin homma hoidossa.Toivottavasti.



Viime yönä Johanna keksi sairastua ruokamyrkytykseen tai vastaavaan. Kovasti ainakin oli isoon puhelimeen yöllä asiaa. Minullakin tuntui päivällä vähän huonolta, joten tulin kesken päivän tekemään hommia kotoa. Minulla on jo parempi meininki, mutta Johanna on vielä vähän kipeä.

-- Ilkka