Ensimmäinen päivä Pariisissa osoittautui vähän kiireiseksi, joten päätimme käydä keskiviikkona "vain" kolmessa tärkeässä kohteessa, niiden kahden ravintolan lisäksi. Ensimmäiseksi menimme Versailles'n palatsiin, joka oli oikeastaan toinen kahdesta henk.koht. "pakkonähdä" -kohteestani. (Toinen oli katakombit, mihin emme ikinä ehtineet.) Versailles onneksi täytti kaikki odotukset. Mitkään kuvat eivät oikein pysty toistamaan palatsin loistoa. Ranskan ylimystöllä on ollut kyllä todella lokoisa majapaikka...

Patsaskäytävä. Tämä oli palatsin yksinkertaisen tyylikästä osaa.



Peilisali oli suorastaan törkeän hieno. Kyllähän sitä erivärisillä marmoreilla, kristalleilla yms. saa ihan vauraan vaikutelman aikaan. Lukaisin tuossa netistä, että 1600-luvulla peilit olivat todella kalliita. Peilisalin 357 peiliä siis olivat huoneen todellinen aarre.



Palatsin puutarha on valtava, mutta siitä emme ehtineet nähdä kuin osan. Aika vierähti Versailles'ssa vähän liiankin vikkelään. Siellä olisi ilman muuta voinut viettää koko päivän, mutta viideltä juoksimme ukkosta pakoon ja hyppäsimme Pariisin keskustaan vievään junaan.



Nälkäkin jo oli, mutta totesimme, ettei aika kerta kaikkiaan riitä kuin patongin nappaamiseen vauhdista. Päivällä emme siis mitenkään ehtineet ravintolaan. (Ajattelimme korjata asian illalla syömällä senkin edestä.) Edellisen päivän vahingosta viisastuneena hipsimme sen sijaan Lafaytten tavarataloon ajoissa. Olisin löytänyt vaikka ja mitä tavaratalon alennusmyynneistä, jos vain olisi ollut vähän enemmän aikaa ja rahaa... nyt hankinnat jäivät hypistely- ja sovitteluasteelle, mikä vähän harmitti.

Lafaytten korea keskusaula.



Lafaytten sulkiessa ovensa matka jatkui kohti Eiffelin tornia. Torniin oli aivan valtaisat jonot, ja suurin osa kanssaturisteista tuntui olevan kotoisin valtameren tuolta puolen eräästä mahtivaltiosta. Syynkin hoksasimme pian: 4. heinäkuuta on Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä... ja kaikki kynnelle kykenevät amerikkalaiset halusivat näemmä viettää suurta päiväänsä Eiffelin tornissa. Ilta alkoi jo hämärtyä, ja minua huolestutti, ehdimmekö ollenkaan ravintolaan, viimeisestä junasta puhumattakaan. Oli nälkä ja kylmä, joten ehdotin, että jättäisimme tornin väliin. Onhan se ulkopuoleltakin todella vaikuttava. Ilkka oli kuitenkin sitkas ja halusi päästä ylös asti.

Pääsimme lopulta hissiin ja ensimmäiselle tasanteelle asti. Huipulle vie toinen hissi, ja senkin jonot kiersivät melkein koko tornin. Oli jo pimeää kun pääsimme ylös. Maisemat olivat hienot, totta kai, mutta kylmyys ja valtava ihmispaljous eivät mitenkään lisänneet mukavuutta. Alas meneviin hisseihin oli taas järkyttävä tunku. Ensimmäiselle tasanteelle päästyämme päätimme, että jonossa seisoskelu saa riittää ja valitsimme portaat. Huipullä "käväisyyn" oli mennyt noin kolme tuntia.



Kello läheni puoltayötä. Viimeinen juna hotellille meni jo yhden maissa. Seuraavana aamuna meidän pitäisi lisäksi päästä järkevissä ajoissa ylös, jotta ehtisimme ajaa Pariisista Saksan läpi Travemündeen, josta lauttamme lähtisi.

Emme ikinä ehtineet ravintolaan asti, mutta sain sentään ruusun.



-- Johanna