Muutamista sattumuksista johtuen Bilbaon Euroviisu-kisastudio siirtyi lauantaina 300 kilometriä kaakkoon. Harmittaa vähän, kun en päässyt livenä Skypeen tai blogiin kommentoimaan viisuja, mutta sentäs nähtiin ne!

Olimme nimittäin lauantaina pyöräilemässä Las Bardenas -aavikolla Navarran maakunnassa (pari kuvaa laitamme myöhemmin). Menimme sinne jo pe-iltana, ja tarkoitus oli olla tiukasti telkan ääressä kotona la klo 21.00 paikallista aikaa. Meillä oli GPS ja kaikki mukana eksymisen estämiseksi. Kävi kuitenkin niin, että kevään rankat sateet olivat tehneet reittimme kohdalle kanjonin. Löysimme kiertotien vasta noin neljän hukkareissun jälkeen, joihin sisältyi taluttelua vehnäpellolla ja pyörän kanniskelua kanjonissa. Lopulta meillä oli reilu tunti aikaa ehtiä tv:n ääreen keskeltä ei-mitään - Bilbao oli siis poissa laskuista. Ilkka keksi vaihtoehdon B eli hostellin. Vaatimukset vain olivat kovat: 1. Huoneessa oltava tv. 2. Tv:ssä oltava Euroviisukanava. 3. Pyörille löydyttävä turvallinen säilytyspaikka. 4. Lähellä pitää olla kauppa (meillä ei ollut ruokaa, ja mahassa vähän kurni 50 km:n aavikkopyöräilyn jälkeen.)

Kaikki edellinen piti löytää noin tunnissa alueelta, joka oli meille aivan tuntematon. Onneksi meillä kävi aika uskomaton tuuri ja kaikki järjestyi! Euroviisujen henget olivat puolellamme... tien varrelta löytyi mukava hostelli, jonka varastoon pyörät saatiin ja vieressä sattui olemaan iso kauppa. Viisuista sen verran, että ehkä olisin suonut Hannalle muutaman pisteen enemmän, minua hauskuutti suunnattomasti esityksen teatraalisuus. Mutta äänestyshän meni tavallistakin pahemmaksi naapurimaiden selänrapsutteluksi. Kiitti vaan Islanti ja Ruotsi isoista rapsutuksista. Espanjan viisuvalvojaisissa muuten oltiin aika nyrpeitä maan sijoituksesta ja kritisoitiin kovasti äänestyssysteemiä. Muuten tykkäsivät viisuista, Suomi kuulemma onnistui rikkomaan kuvan kylmistä ja sulkeutuneista pohjoismaalaisista ja järjestämään kunnon fiestat. Samaa mieltä olen ma, hyvältä näytti.

-- Johanna de Bilbao