Viime lauantaina (4.11.) ohjelmassa oli sadepyöräilyä. Säätiedotus tosin lupasi puolipilvistä ja ilma näyttikin aamulla oikein mainiolta. Ostamamme "helppokäyttöisen" pyörätelineen kiinnittämisessä autoon meni kuitenkin niin kauan, että kun lopulta pääsimme tallista pihalle, vettä ropisi oikein mukavasti. Autoilimme  silti yhden läheisen vuoren päälle, missä Ilkka on käynyt aikaisemmin seikkailemassa työkaveriensa kanssa. Vuoren päältä löytyy pieniä kyliä, järviä, metsää, monoliittejä ja hienoja polkuja pyöräilijöille. Kohtuullisen uskomatonta, että lähes Bilbaon keskustassa sijaitsee moinen keidas.

Kävimme paikallisessa baarissa syömässä palaset perunamunakasta (paikallinen erikoisherkku) ja odottelimme sateen laantumista. Loppua ei kuitenkaan näkynyt, joten parkkeerasimme löytämämme haustausmaan parkkipaikalle ja päätimme tehdä joka tapauksessa pikku lenkin. Parkkipaikan lähellä laidunsi lauma hevosia, joista yksi osoitti erityistä mielenkiintoa meitä kohtaan. Pieni täplikäs polle tuli auton viereen kärkkymään ilmeisesti herkkuja mutta sai vain pari taputusta. Mutta kun lähdimme autolta, hepan todellinen kiinnostuksenkohde paljastui: pyöräteline! Hevonen paineli suoraan mutustelemaan telinettä. Poishan se piti ajaa, vaikka toisaalta olisi varsin houkutteleva ajatus päästä eroon telineestä, vaikka syöttämällä se eläimille...

Etsiskelimme pari tuntia suurta luolaa, jossa Ilkka on käynyt aiemmin. Sitä ei löytynyt, ihan hauskoja polkuja kylläkin. Luvassa oli myös lisää kohtaamisia eläinten kanssa: eräs kapea polku jyrkän kukkulan rinteessa oli suurten lehmien kansoittama. Ne eivät olleet oikein varmoja, mitä ajatella pyöräilijöistä.



Sade yltyi ja aloimme olla melko märkiä, koska emme juurikaan olleet varustautuneet sadesäähän. Joka tapauksessa lähiympäristössä on jälleen paikka, jonne pitää palata tarkemmille tutkimusretkille...

-- Johanna