En jaksa nyt olla kronologinen tai looginen, joten kirjoitan ennen Pariisi- & paluumatkaraporttia jostain aivan muusta. Paluushokki on ulkomailla asuvien/asuneiden keskuudessa paljon puhuttu ja pelätty asia. Se on kuulemma pahempi kuin kulttuurishokki vieraaseen maahan muutettaessa, ja voi kestää pitkäänkin. Luulenpa, että seuraava kokemus nostaa paluushokin merkityksen uudelle tasolle...

Palasimme Suomeen eilen lauantaina. Lautta oli Helsingissä 7.30, jonka jälkeen kävimme tullissa setvimässä autoasioita, näimme paria kaveria ja Ilkan siskon perhettä. Ajoimme samana päivänä Ouluun. Tarkoitus oli, että juuri putkirempattuun kämppäämme tehdään lattiaremppa heti ensi viikolla, kun se nyt on kätevästi tyhjillään. Tämän vuoksi aioimme asua jonkin aikaa ulkomailla lomailevan kaverin asunnossa. Toki tahdoimme kuitenkin nähdä upouuden kylppärin ja ylipäätään asuntomme, joten painelimme ensin sinne.

Ylläripylläri, remppa onkin "hieman" kesken! Asunto on tällä hetkellä täysin räjähtäneessä kunnossa, eikä siellä todellakaan voi asua vielä pitkiin aikoihin. Kylppärin tilalla on betonikuoppa, keittiökalusteet on kaikki revitty irti, katot ovat auki ja mikä mukavinta, vasta pintarempattu eteinen on suojattu huonosti ja seinät ovat mustassa ravassa. Naapureilta kuulimme, että hekin ovat saaneet aikatauluista heikosti infoa, mutta uusimman tiedon mukaan remppa sattaa olla valmis ehkä 8.8. On todella viehättävää, että meille Espanjaan on kantautunut vain tieto, jonka mukaan homman pitäisi olla finito kesäkuun lopussa. Täälläpä sitä nyt ollaan, koditonna.

Joopa joo. Olisi todellakin pitänyt tarkistaa asia. Onneksi lauantai-iltana oli kavereiden järkkäämät valmistujaispippalot, joissa asiasta pääsi tilittämään ja ottamaan muutaman hermoja viilentävän. Katto pään päällekin onneksi järjestyi 5.8. asti, kun eräs toinenkin kaveri lomailee ja lupasi kämppänsä käyttöön siksi aikaa. Sen jälkeen sitten vaikka pihalle telttaan kunnes oma asunto on kuosissa. Argh. Raivostuttaa, todella. Leirielämä, epämääräisyys ja kamojen ympäriinsä rahtaaminen siis jatkuu hamaan loppukesään. Tätäkin kirjoitan kaverin asunnon eteisen lattialla, läppäri vinossa tuolin päällä, kun nettikaapeli ei pitemmälle yltänyt. Voi oma mahtava tietokonepöytä, koska pääsen ääreesi?

-- Johanna

Ps. Ongelmana on myös se, että auto on täynnä kamaa ja se pitäisi tyhjentää jonnekin... vuokravarastoon tai talon häkkivarastoihin ei mahdu enää mitään, joten yritämme tunkea kaiken autotallin ulkovarastoon. Ilkka on vatsaflunssassa ja 38 asteen kuumeessa, joten hommat etenee tehokkaasti. Hiphei vaan.