Lyhyt viesti kaaoksen keskeltä. Lattiat ovat täynnä pussukoita, laatikoita, irtotavaraa, joka ei ole vielä löytänyt omaa paikkaansa ja pölyä, joka on seilannut keskilattialle yllättäen autioituneista nurkista. Ulkona olisi urheilukeli parhaimmillaan, aurinkoa ja vähän tuulta, ei liian kuuma, mutta mepä vain pakataan ja puunataan kämppää lähtökuosiin. Toista päivää. Miten meillä voi olla näin paljon tavaraa ja miten nämä kamat ikinä mahtuu yhteen Passatilliseen heinäkuussa?

Guggenheimin museota on joka tapauksessa tuijoteltu jo riittävän kauan ikkunasta, nyt on aika siirtyä alkuperäisempiin maisemiin loppuajaksi eli baskikylään nimeltä Muxika, 40 km Bilbaosta. Asumuksena toimii omakotitalo, jonka jaamme neljän muun ihmisen sekä vaihtuvan vierasjoukon kanssa. Urbaanista keskustasta hippimäisiin tunnelmiin siis. Pihalla pyörii lisäksi lauma kissoja, mutta toivokaamme, että allergialääkkeen voimin saan hengitettyä.

Plaza de la Salve kiittää ja kuittaa, seuraava päivitys tulee maaseudun maisemista. (jos vain nettiyhteys toimii...)

-- Johanna