Vielä riittää yhteen juttuun tarinaa parin viikon takaisesta kiipeilyreissusta... Lauantaina 9.12. keli oli taas hyvä, joten heräsimme niin ajoissa kuin pokeri-illan (panoksena tulitikut) jälkeen pystyimme ja ajoimme Siuranaan. Siurana on maurien perua oleva, n. 10 asukkaan kylä vuoren huipulla. Se oli maurien viimeinen tukikohta Kataloniassa, ja taru kertoo että mauriprinsessa Abdelazia hyppäsi Siuranan kallioilta kuolemaansa piirityksen viimeisinä päivinä.

Maisemat Siuranassa ovat komeat, ja kiivettävää, no sitähän riittää.



Ensimmäiset sektorit kylän vieressä (ns. mummokalliot) jätimme suosiolla väliin ja suunnistimme menestyksekkäästi alemmille sektoreille. Tosin emme menneet suorinta, 5 minuutin polkua pitkin vaan kiersimme hieman pidemmän lenkin. Eli kävelimme taas tunnin turhaan, ja meinasi tulla hieman kuuma pitkissä kalsareissa (olen ottanut opikseni, enää en aio kiivetessä palella).

Kartan tutkailua ennen edessä odottavaa tunnin kävelyä pitkin erikoisreittiä. 5 minuutin polku on meiltä tässä vaiheessa jo jäänyt huomaamatta.



Kiipeily oli taas tietenkin hyvää. Johannakin sai liidattua hienoja reittejä, vaikka osassa pulttien välit olivatkin hieman pidempiä.

Iltapäivästä, kun alasektorit menivät varjoon ja alkoi tulla kylmä, nousimme 5 minuutin polkua takaisin turistimummojen ihmeteltäväksi mummosektorille (nimi tulee siitä että sektori on parkkipaikan vieressä ja siellä pyörii siksi paljon turisteja yleisönä). 5 minuutin polku oli muuten merkitty pienellä kivikasalla, nyt painoimme mieleemme mistä se menee. Espanjassakin tulee kuitenkin näin joulukuussa pimeä suhteellisen aikaisin, joten ehdimme kiivetä mummosektorilla vain yhden (huonon) reitin per köysistö.

Kiipeilypäivän jälkeen tutkimme hieman kylää. Sieltä löytyi mm. tällainen mystinen ovi...



...Ja oven takaa, keinutuolista, löytyi tällainen väsynyt mutta viisas vanha herra, jolta voi kysellä elämän viisauksia sekä tietoja Siuranan uusimmista reiteistä ja Geneven alueen lumitilanteesta.



No ei sentään, Sakkehan se siinä vain elbailee. Kuva on Siuranan refugiosta (halpa majatalo), jossa asuin kun täällä Rikun, A-P:n ja Lassen kanssa viimeksi kävin v. -98. Nyt refugiota oli rempattu aika huolella verrattuna edelliseen käyntiini. Vessat olivat siistit ja vaikutti että suihkuista voi tulla jopa lämmintä vettä!
Taustalla näkyy refugion sisällä olevaan kallioon louhittu boulderseinä. (Toni A:ta ei muuten näkynyt, vieläköhän hän pyörittää refugioita?)

Hörppäsimme refugiossa kahvit/teet ja suunnittelimme uutta reissua Siuranaan. Paikka on niin hieno että sinne täytynee taas keväällä palata. Aloimme muuten olla jo melko seis väsymyksestä tässä vaiheessa, kuten kuvasta näkyy. (Kuva: Sakari Tiuraniemi)



Mökillä jaksoimme kuitenkin ruuan jälkeen taas yhden erän pokeria. Jotenkin ne tikut ja korkit päätyivät taas minulle. Pitäisiköhän harkita pokeriammattilaisen uraa?

Sunnuntaina mökin siivouksen jälkeen Sakke nakkasi meidät muut Barcelonaan bussiasemalle ja aikoi itse jatkaa samantien Geneveen, jotta olisi kerrankin ajoissa töissä kiipeilyreissuiltaan (ks. täältä miten hänelle viimeksi kävi). Mutta juuri ennen bussiasemaa auto alkoi täristä. Aluksi ajattelimme että asfaltti on karheaa, mutta pian meille selvisi että kaikki ei ole kunnossa. Takarengas oli puhjennut. No, ei kai siinä, vararengasta alle. Se vaan että vararenkaallahan saa ajaa max. 80 km/h ja väliaikaisesti, ja Sakella oli noin 1000 km matkaa jäljellä... Ja mistähän sunnuntaina saisi uusia renkaita? No, Sakke sai Suomeen soittamalla selville auki olevan rengasliikkeen ja sieltä lopulta uuden renkaan alle. Yksityiskohdat Saken blogista kunhan se päivittyy...



Bussimatka Barcelonasta Bilbaoon maksoi 38 euroa, matkaa 600 km tai 7 tuntia. Tähän 38 euroon ei ilmeisesti sisältynyt jalkatila. Jouduin istumaan polvet suussa koko matkan, ja perille päästyämme olo ei ollut kovin levännyt.

-- Ilkka