Aika kiitää kun on kivaa. Kolme viikkoa kului rankan lomailun parissa, ja nyt käsillä on viimeinen ilta Baskimaassa. Ainakin tällä erää. Lähtökyyneleet on vuodatettu kallion juurelle Eginon sporttiparatiisissa, ja auto on jo puoliksi pakattu.

Juhannus kului rattoisasti kiipeilyreissussa Lisen, Philippin ja Päivin kanssa. Pari ensimmäistä päivää "lämmittelimme" San Fauston sporttikallioilla, ja sitten matkasimme uudelleen Riglokseen Pyreneiden alkulähteille.

Tässä Estellan leiri San Fauston liepeillä. Huomaa outo hippi ilman paitaa.

Estellassa päin juhannusta eli espanjalaisittain San Juania ei ole tapana juhlia, mutta me pistimme pystyyn omat pippalot Ilkan synttäreiden kunniaksi. Alla oleva kuva tosin ei kuvaa juhlintaa, vaan jotain aivan muuta. Se melkein kuuluisikin arvoitukset-osioon... Philipp innostui nimittäin neulomaan. Tässä syntyy ensimmäinen työ eli juomapullon suojus. Tuskaisa ilme kai kuuluu asiaan.

Rigloksessa kiikuimme saman pötkylän päälle kun viimeksikin, mutta reitti oli tällä kertaa vähän vaikeampi. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta laskeutuessa köydet ikävästi jumittuivat halkeamaan. Ne eivät kerta kaikkiaan tulleet alas, joten jonkun oli pakko kiivetä takaisin ylös irrottelemaan ne. Tämä mukava tehtävä lankesi Philippille. Mikäs sen hauskempaa kuin kiivetä nälissään, kylmissään ja väsyneenä 70 metriä grigrillä itseään varmistaen... köydet saatiin onneksi alas.

Uupunut sankari piti taluttaa autolle.

Urheat pötkylän valloittajat, taustalla suurimmat tornit. Ja kyllä, suurin torni on noin negatiivinen.

Voimakas tuuli teki Rigloksen illoista ja öistä todella kylmiä, mutta päivällä tarkeni. Murillo de Gallegon lerintäalueen mukavuuksiin kuului uima-allas, josta aukeni hieno näkymä Rigloksen kivitorneille.

Lähtöaamun pulikointia.

Leirintäalue oli kaikin puolin lystikäs: toisena iltana vessoissa ja suihkussa ei ollut valoja, eikä omistaja pystynyt korjaamaan asiaa. Hän on ranskalaismies, joka ei puhu sanaakaan espanjaa (ja pitää Espanjassa leirintää...) tai muitakaan kieliä ja ilmeisesti ryypiskelee päivät pitkät. Setä oli aina pienessä sievässä. Leirintäalueen baari sulkeutui silloin, kun hän ei enää jaksanut pysyä hereillä.

Ilkka kelluu ja tornit komeilevat taustalla.

Nyt odottaa auton pakkaaminen, ensi viikolla parin päivän Pariisin reissu, sitten lattiaremontti... seikkailut jatkuvat, ei sille mitään voi. Ja blogi päivittyy vielä.

-- Johanna