Raportti Zaragozan reissusta jatkuu: Kun kaupungin baarit oli nähty ja univelat maksettu, oli aika siirtyä kohti uusia haasteita. Jens ja Tommi olivat kertoilleet hurjia tarinoita paikasta nimeltä Albarracín, joka voisi olla mahdollisesti jopa Fontsun (maailman kuuluisin boulderalue Pariisin lähellä) veroinen boulderparatiisi. Sinne suuntasimme lauantaina. Alue on noin 200 kilometriä Zaragosasta etelään, keskellä ei mitään. Ankean kuiva tasanko muuttuu yhtäkkiä vihreiksi kukkuloiksi, joiden päälle jääkausi  tai muu suurehko voima on ystävällisesti asetellut runsaasti punaisia hiekkakivibouldereita. Luulin jo nähneeni maan suurimmat ihmeet ja kauneimmat kiipeilypaikat Baskimaassa, mutta Espanja jaksaa yllättää.



Punainen boulderalue on sekä retkeilijöiden että kiipeilijöiden suosiossa. Lähellä on mukava pieni kylä muinaisine linnoituksineen ja laadukas leirintäalue. Männytkin ovat punarunkoisia, varmaan ihan vain siksi, että ne sointuisivat paremmin kiviin.



Alla malliesimerkki paikallisesta otteesta. Kitka on mainio ja muodot paikoitellen hauskoja. Koskematonta kiveä näytti olevan runsaasti, oikeastaan suurin osa murikoista oli käpälöimättömiä. Kiviä ylipäätään on PALJON, ehkä jopa enemmän kuin Kiimingissä.



Tommi kiikkuu reittiä, jonka Ilkka kipaisi ylös yhdellä jalalla kuvia ottaakseen. Tosin takakautta. Ilkan nilkka oli sen verran kipeä, että hän keskittyi kuvauspuuhiin.



Tanskan poika Jens työstää reittiä, joka saattoi olla 6c. Minun hienoja kiipeilysuorituksiani ei kuvattu, koska kuvaaja spottasi (otti koppia, kun tipuin). Kolme reittiä meni, ja noin 4 997 jäi odottamaan... alueelle on päästävä uudelleen, sehän on selvä. Myös Ilkka taitaa haluta tehdä paluun terveen jalan kera. Tukijoukot Suomesta ovat erittäin tervetulleita, reittejä saattaa muuten jäädä kiipeämättä...!



Kotimatkalla heitimme pojat Zaragozaan. Sekoilimme Tommin kanssa väsyneinä ja nälkäisinä paikallisessa Pizza Hutissa, ja onnistuimme saamaan kaupan päälle niin paljon ilmaista pizzaa, että söimme sitä vielä maanantainakin. Vajaasta kielitaidosta on joskus hyötyäkin.

--Johanna