Uteliaisuus voitti, ja uskaltauduimme osallistumaan lauantain mielenosoitukseen. Vähän kyllä arvelutti että minkähänlainen hässäkkä siitä seuraa... Poliiseja oli liikkeellä paljon ja poliisikopteri pörräsi kaupungin yläpuolella ennen mielenosoituksen suunniteltua alkamiskohtaa. Roskalaatikoita teipattiin kiinni, kaupunki oli odottavalla kannalla. Minä suunnittelin ottavani hienoja kuvia siitä kuinka "Bilbao palaa". Pulitzerin palkinto olisi siis taattu.

Alla Baskimaan vanhempaa huligaaniosastoa osoittamassa mieltään.



Vaan eihän se mielenosoitus mennyt ihan niinkuin kuvittelimme. Ensinnäkään en ollut ainoa kameran kanssa. Lehdistöä oli paikalle melkein enemmän kuin poliiseja. Eikä tullut mellakoitakaan,  mielenosoitus oli lähinnä kuin hiljainen hautajaissaattue. Ei juuri banderolleja, ei iskulauseita. Mutta porukkaa oli, hihastani vedetyn arvion mukaan 50 000 - 100 000. Mielenosoituksen keulassa käveli Baskimaan presidentti. Sen verran actionia tapahtui että Johanna ja minä eksyimme toisistamme kun menin mielenosoituksen eteen kuvaamaan eikä minua enää päästetty takaisin kadun sivulle.

Mielenosoitus päätyi kaupungintalon eteen, jossa presidentti piti lyhyen puheen baskiksi ja espanjaksi. Puheiden jälkeen pidettiin minuutin hiljainen hetki joulukuisessa Madridin pommi-iskussa kuolleiden muistoksi.



Sitten kaikki lähtivät rauhassa koteihinsa.

-- Ilkka