KIsassa oli kaksi "oikeaa" osallistujaa, punainen ja keltainen jamppa. Näiden edellä ajeli moottoripyöräpoliiseja ja tallin huoltoautoja. Lisäksi mukana oli muutama rauhallisempaan tahtiin polkeva harrastelija joille ei oltu poliisisaattuetta suotu. Melkoista kyytiä nämä "oikeat" pyöräilijät muuten pisti tuossa autotallin mutkassa. Kisareitti oli paikallinen siltojen lenkki Guggenheimin museon ja vanhankaupungin ympäri, ja se ajettiin useampaan kertaan.
Kävin minäkin eilen ja tänään vähän ajelemassa maastopyörällä La Peñan alueella. Siellä järkättiin pari viikkoa sitten maastopyöräilyn Espanjan mestaruuskisat (lajeina XC ja DH), joten arvelin että reittejä voisi löytyä. Ja niitähän löytyi. Alueella on pari 400 metristä mäkeä, paljon polkuja ja metsäteitä sekä dirtti- ja DH-radat. Kämpältä La Peñaan on matkaa n. 5 kilsaa. Muutenkin Bilbaon ympäristö vaikuttaa maastopyöräilijän paratiisilta. Joka puolella on mäkiä/vuoria (300 - 1500 metrisiä), ja niillä risteilee tiheästi polkuja ja metsäteitä. Kameraa en ole vielä pyöräreissuille raahannut, mutta perjantaina käytiin lähitörmällä kävelemässä työkaverini Iñigon ja koiran kanssa:
Taustalla oleva vuorijono on. 1400 metrinen, ja Iñigon mukaan harjanteella kulkee polku jonka voi ajaa pyörällä. Iñigo oli sen joskus vaeltanut päästä päähän, reissu kesti 14 h. Senkin voisi ehkä käydä joskus ajamassa.
Matkalla perjantain vaellukselta takaisin kaupunkiin kävimme Josunen (eräs maailman kovimmista naiskiipeilijöistä, kiivennyt 9a:ta ensimmäisenä naisena maailmassa) kotikalliolla. Satoja reittejä, hieno kiveä, lyhyt lähestyminen. Pystyä, negaa ja sadekelille kattoreittejä luolassa. Sinne on kyllä mentävä heti kun kiipeilykaveri löytyy. No, viimeistään elokuussa kun Johanna tulee. Bonuksena Iñigon vaimo on samalta kylältä kuin Josune, ja he ovat vanhoja ystäviä.
Kommentit