Talvi tuli Baskimaahankin pari viikkoa sitten. Koko viikon satoi lunta, jopa Bilbaossa suolattiin katuja. Vuorien pienissä kylissä suljettiin kouluja, ja uutisissa ei muusta puhuttukaan kuin lumesta. Moottoriteillä vallitsi kaaos. Espanjalaisten mielestä kun 120 km/h on motarilla vähimmäisnopeus vaikka sataisi lunta ja autossa on kesärenkaat.

Lauantaina, heti lumisateiden jälkeen, lähdimmekin innokkaina lähivuorille katsomaan paljonko sitä lunta on oikein tullut.



Ja olihan sitä, 500 metriinkin 30 senttiä, ei siis kuitenkaan vielä ihan tarpeeksi hiihtovuoristovaellusta (ransk. randonnee -> suom. rando) ajatellen. Randolle jos mielii on mentävä vielä vähän korkeammalle.

Lauantaina tavoitteemme oli kävellä pienelle vesiputoukselle Axkorrigan-vuoren juurelle. Putous on ilmeisen suosittu vaelluskohde. Onneksi olimme myöhään liikkeellä joten saimme olla melko kaksistaan.



Polulla ruokaili säikky hevonen, jota silminnähden jurppi kun tulimme häiriköimään hänen ateriaansa. Se käveli edellämme ja kurkki aina välillä että vieläkö me seuraamme.



Lopulta polle joutui luovuttamaan ja menemään ylärinteessä odottelevan kaverinsa luo. Kovasti ne hirnuivat toisilleen. Ihan kaikkea emme ymmärtäneet, mutta turhautuneelta kuulostivat.




-- Ilkka