Tuomo ja Heidi kävivät piristämässä arkista eloamme Bilbaossa reilu viikko sitten. Ohjelmistoon kuului alennusmyyntien lisäksi mm. käynti hienohkossa ravintolassa nimeltä Victor Montes. Siellä ilmapiirin uhkasivat pilata saksalaiset liikemiehet, jotka piereskelivät äänekkäästi. Käsittämätöntä. Onneksi tyypit häipyivät suht sukkelaan meidän tultuamme. Ruoka ei harmi kyllä tehnyt mitenkään suunnatonta vaikutusta: Ilkka sai  toivomansa kyljyksen sijaan "lammasmuroja" (friteerattuja pikkuruisia lihanpaloja) ja minä ja Tuomo yritimme sisäistää, että turska on oikeasti herkullinen laatukala. Heidi tilasi raputortillan ja se kai sentään oli aika makoisaa. Myös viini ja seura olivat onneksi hyvää, joten ilta ei ollut mitenkään huono.

Yksi päivä pyhitettiin Baskimaan kiertoajelulle, johon kuului vierailu San Juan de Gaztelugatxen kirkolla. Kävimme kalliosaarelle rakennetulla kirkolla viime syksynä, mutta ilma oli silloin kamala. Leppoisassa tuulessa ja auringonpaisteessa pieni saari Atlantin rannikolla tuntui aivan toiselta paikalta.

Kalliosaaren rantaa juuri ennen nousuvettä. Tuli vähän kiire alta pois, kun tuntui että aallot vyöryvät päälle.



Merimaisemaa olisi jaksanut katsella loputtomiin.



Kiinanmuuri? Kirkolle johtavat portaat näyttävät pitemmiltä kuin ovatkaan. Puolivälissä piti silti pitää lepotauko, kun edellisenä iltana oli ruuan kanssa juotu viiniä. Vanhuus on selvästi tullut... muutama hassu viinilasi vie voimat.



Saarelta näkyy huisi siivu merta ja Baskimaan rannikkoa. Kirkon vieressä on maja (kuvassa näkyy vähän katon kulmaa), jossa voi yöpyä. Ajattelimme joskus ottaa polttopuut mukaan ja viettää siellä yön. Varmaan kohtuullisen tunnelmallista.



Saari on aika korkea, mutta maa tärähteli silti kun aallot löivät kallioon.



Käynti kirkolla hyvällä säällä oli suorastaan mieltä ylentävä kokemus, kuten joku meistä (en muista kuka, ehkä Tuomo) asian ilmaisi. Seuraavaksi matka jatkui kohti San Sebastiania, jossa oli kuulemma kaupungin tärkeimmät fiestat meneillään...



-- Johanna