Käytimme vapaan hyväksi kyläilemällä T-Bonen luona Zaragozassa. Tarkoitus oli pääasiassa kiivetä, mutta myös osallistua Zaragosan Fiesta de Pilar -juhliin. Zaragozakaan ei ole mikään ihan pieni kaupunki: siellä on jotain 600 000 asukasta + n. miljoona juhlavierasta. Meilläpä ei tietenkään ollut hajuakaan missäpäin Zaragozaa Tommi asuu, mutta luottavaisesti ilman karttaa yritimme sinne löytää. Onneksi kännykkä on jo keksitty, ja Tommin ohjeiden mukaan löysimme perille ilman suurempia selkkauksia.
Torstain ja perjantain vietimme Morata de Jalonin kallioilla n. 60 km Zaragozasta. Alue on enemmän espanjalaistyyppinen kuin mihin olemme baskimaassa tottuneet. Kuivaa, ränsistyneitä kyliä ja ukkoja viettämässä loputonta siestaa kylänraiteilla. Hauskaa että 300 kilometrin etäisyydellä samassa maassa voi olla näin erilaista.
Kiipeily oli täälläkin hyvää. Alla Johanna perjantaisella kahden köydenpituuden lämppärireitillä. Olimme jotenkin niin jäykkinä torstain tykityksestä (ja siitä että ei tullut juuri venyteltyä) että halusimme aloittaa perjantaina kevyemmin.
Reitti oli hieno, tasaista viitosta, mutta se oli suoraan auringossa joten jano meinasi tulla. Ja kenkä puristaa roikkuvalla ständillä. Muuten ei voi juuri valittaa.
Seuraava reittimme oli n. 20 metrinen 6a/+. Reitti oli hienon näköinen, mitä nyt 1. ja 2. pultti olivat aika korkealla ja pitkähköillä väleillä. Lähdin kiipeämään ja olin jo melkein toisella pultilla. Mietin itsekseni että nyt ei kyllä kannattaisi ottaa räpsyä, sitä tippuisi melkein maahan tai ainakin kallion juuren loivalle asti. Onneksi reitin alku on help... Ja samantien ote jäi käteeni, eli kivestä irtosi suuri palanen. Lentohommiksihan se sitten meni. Johanna ehti onneksi vähän kyykistyä, joten en tullut aivan tonttiin asti. Samalla tippuva kivi ei osunut Johannaan... Tippuminen on kiipeilyssä keskimäärin ihan normaalia, mutta tällä kertaa loukkasin vähän vasempaa nilkkaani. Se nyrjähti sen verran että kiipeilyni oli siltä viikonlopulta kiivetty. Köysi myös hiersi ranteisiini miehekkäät naarmut.
Onneksi Tommi ja tanskalaisvahvistus Jens jaksoivat vielä painaa.
Jens työstämässä Morata de Jalonin luolassa lyhyttä ja tiukkaa 6b+:n reittiä.
Reitti osoittautui hieman turhan hankalaksi näin päivän päätteeksi. No, ensi kerralla. Ja meidän olikin jo aika lähteä takaisin Zaragozaan syömään, valmistautumaan Fiesta de Pilar -juhlaan ja uittamaan jalkaani jäävedessä. Älytimme muuten illalla menestyksekkäästi Tommin kämppiksiä ja vieraita: kerroimme että Suomessa valitaan juhlissa porukasta aina yksi, joka saa laittaa jalkansa jäävesiämpäriin. Se on suuri kunnia. Ikävä kyllä repesimme emmekä saaneet vietyä huijaustamme kovin pitkälle.
-- Nilkka
Kommentit