Tässä kuvareportaasia parin viikon takaiselta Barcan matkalta. Kävimme Kataloniassa vastaanottamassa Espanjaan saapuneet lomalaiset eli Erkin ja Ailan. Emme kiivenneet tai muutenkaan urheilleet yhtään koko viikonloppuna, vaan söimme paljon ja hyvin ja retkeilimme perinteissä turistikohteissa. Eksoottista. Asuimme La Ramblan (turistien suosima kävelykatu) lähistöllä 20 euron hostellissa, joka oli aika karu kokemus. Hostelliin joutui kiipeämään maailman pisimpiä portaita pitkin, mikä oli kaupungilla tallustelun jälkeen aina nautinnollinen elämys.

Malttamattomina kävimme Sagrada Familian temppelillä ja Park Guellissa (en nyt muista mistä ne pisteet u:n päälle tulee, tuohon ne kuitenkin kuuluisivat) jo perjantai-iltana kuikuilemassa, mutta suljettujahan ne iltasella olivat.

Innokkaat turistit kolkuttelevat iltahämärissä Sagradan portteja - turhaan. Kuvan turistimaisuus saattaa olla harkittua...(Kaikki vähän vinksin vonksin ja heikun keikun paitsi valotus.)



Samaisena iltana ravintolan kanssa kävi vähän kehnosti. Ihan mukavan näköinen ja kohtuuhintainen rafla paljastui ylikypsän ruuan kehdoksi. Kaikki sapuska oli uskomattoman kökösti valmistettua: himoitsemani lohi oli tiristetty rasvattomaksi käntyksi, perunat hajosivat kosketuksesta ja lisukeherneitä oli keitetty luultavasti kaksi viikkoa putkeen... ennen niiden viimeistelyä mikrossa. En muista paikan nimeä enkä suosittele. Osa ylikypsästä mössöstä jäi lautaselle ja aamulla oli kamala nälkä. Juoksimme hostellista ensimmäiseen La Ramblalta bongattuun kahvilaan, jossa tarjottiin ei-espanjalaista aamupalaa. Espanjalainen ei nyt kelvannut, koska sehän sisältää tyypillisesti vain kahvin ja jotain pientä ällömakeaa.

Aila ja Erkki tyytyväisinä "amerikkalaisen" aamupalan jälkeen lauantaina.



Huono ruokatuuri harmi kyllä jatkui. Aamupalan hinnan paljastuttua ilmeet olivat vähemmän tyytyväiset. Paistetut munat, appelsiinimehu purkista ynnä muu perusmättö maksoi 14,90 per nassu! Mitä ryöstöä. Emme tarkistaneet hintaa etukäteen, kun paikka ei mitenkään kalliilta vaikuttanut... virhe!

Tyyriin aamiaisen voimalla (ja kiukulla) jaksoi sitten pitkälle päivään. Sukelsimme rohkeasti Sagradan turistimereen. Kuvissa yksityiskohtia rakennuksen uudemmalta puolelta.



Aamupalan maksun jälkeen olomme oli kuin kuvan kivisillä kavereilla.



Pytinki on vaikuttava, ei siitä mihinkään pääse. Kanssaturisteja vain olisi voinut ehkä olla vähän vähemmän. Ulkoporteilla ei tarvinnut jonottaa kuin muutamia minuutteja, mutta esimerkiksi torniin vievään hissiin oli kahden tunnin jonot, eli sinne jäi menemättä.



Alakuvassa näkyy palanen temppelin keskeneräistä sisäosaa, jonka muodot ovat saaneet vaikutteita metsästä ja lehvien läpi siivilöityvästä valosta. Rakennus on tietysti vielä kovin kesken, joten kunnollista visiota salista oli vaikea saada. Eihän temppeliä olekaan rakennettu kuin vasta reilut sata vuotta. Positiivisimmat arviot valmistumisesta liikkuvat vuoden 2020 tienoilla, mutta paljon on kyllä vielä tehtävää. Korkeimmat ja mahtavimmat keskustornitkin on vielä rakentamatta.



Ulkokuva edelliseltä illalta.



Seuraava kohde oli luonnollisesti Park Guell, Gaudin toinen suurtyö. Kuvassa pätkä kuuluisaa puistonpenkkiä. Paikka oli aivan täynnä lajitovereitamme turisteja, mutta jotenkin Ilkka on saanut rajattua ihmiset pois. Taitavaa.



Puistossa risteilee veikeästi koristeltuja kävelyteitä ja käytäviä.



Kuuluisaakin kuuluisampi suihkulähdelisko. Kuvaajia hyöri sen ympärillä uskomaton määrä.
 


Alakuvassa toinen puiston porteille rakennetuista piparkakkumaisista paviljongeista. Tässä vaiheessa alkoi jo sataa, kuten synkähkö taivas kertoo. Tsekkasimme vielä Gaudin kotimuseon, jossa salamankäyttö oli kielletty.



Turistikohteiden jälkeen hipsimme välipalalle - ja kappas, virhe!! Kyseessä oli trendikahvila, jonka annokset paljastuivat pahamaineisiksi taidepiperryksiksi. Ei sellaisella riuska tyttö elä! Tai itse asiassa muut saivat mahansa ainakin melkein täyteen, mutta minun annokseni oli naurettava. Kolme tonnikalahiutaletta uiskenteli vetisen tomaattikastikemeren keskellä ja kaksi mikroskooppista perunanpalasta piti niille seuraa. Lautaskateus oli huima ja Ilkka joutui antamaan pitsastaan reunat minulle. Onneksi jälkiruokasuklaa lohdutti.

Päivään mahtui vielä mukava löytö, iso kiipeilykauppa (linkin käyttöohje: oikeasta kulmasta tienda, sitten Balmat Montaña). Sieltä löytyi paras koskaan nähty valikoima topoja, minulle uusi kypärä, Erkille trädikamaa jne... myyjät olivat myös tosi hauskoja ja halusivat jutustella kanssamme pitkään ja hartaasti. Katalonialaiset, jotka baskien tapaan omaavat oman kielen ja haikailevat itsenäisyyden perään, näköjään tuntevat sympatiaa suomalaisia kohtaan. Kansallisuutemme tuntui olevan iso plussa.

Kirsikka kakkuun: illalla löytyi hinta-laatusuhteeltaan mainio rafla!! Vegetalia. Suosittelen lämpöisästi.

-- Johanna