Viime viikonlopulle (17.–19.11.) meillä oli suuri missio: kiivetään kuin hullut ja ostetaan kaikki joululahjat! Perjantaina kävimme lähikalliolla Urdulizessa kiikkumassa pari reittiä alkuverryttelyksi. Mukana oli muutama innokas aloittelija, joilla ei harmi kyllä ole vielä kaikkia omia varusteita. Yhdellä köydellä ei sitten ihan hirveän montaa reittiä per kiipijä kiivetty. Lisäksi ilma oli kylmä ja päällä liian heppoinen asustus, mikä vähensi kiipeilyintoa.
Säätiedotus lupasi lauantaiksi sadetta ja sunnuntaiksi aurinkoa, joten lauantaina päätimme panostaa shoppailuun. Puuha olisi vain vaatinut vähän parempaa suunnittelua: täällä on niin paljon kauppoja ja niissä niin paljon tavaraa, että pelkästään häröilemällä ympäriinsä ei kyllä saa mitään ostettua… ensi kerralla otamme mukaan selkeän listan ja etenemme sotilaallisessa järjestyksessä kaupasta toiseen. Kaiken huipuksi hukkasimme toisemme El Corte Inglesissä (tavaratalo, jossa 7 Isoa kerrosta). Löysimme toisemme 1,5 tunnin päästä. Loppujen lopuksi minä sain ostettua tasan nolla joululahjaa ja itselleni printterin, ja Ilkka löysi yhden joululahjan. Säätiedotuksen lupaaman sateen sijaan koko päivän paistoi aurinko, ja lämmin tuuli hiveli shoppaajan tuskanhikistä otsaa.Kuvassa suunnitelma A sunnuntaille: Santa Barbara, 101 reittiä. Kallio on San Sebastianin lähellä keskellä idyllistä maaseutua.
Sunnuntaina heräsin klo 7.45 surffaamaan netistä kaikki mahdolliset säätiedotukset, nuuskimaan tuulia, tarkkailemaan taivasta ja mittaamaan ilmanpainetta (okei, viimeinen on liioittelua). Päätelmät olivat ahdistavia: vettä tulee ympäri Baskimaata ja paljon. Herätin Ilkan suremaan asiaa kanssani, ja yhteisvoimin keksimme varasuunnitelman. Vitoria-Gasteizissa on kaupallinen sisäseinä, joka toimisi pelastuksena.
Sisäkiipeilemään ei ollut kiire (seinä oli auki netin mukaan klo 20 asti), joten jatkoimme unia vielä vähän aikaa. Matkalle Vitoriaan pääsimme puolen päivän jälkeen – takapenkillä innokkaat aloittelijat. Ajattelimme, että urheiluhallista saa varmaan vuokrata varusteita. Seikkailimme tietenkin hyvän tovin ympäri ämpäri kaupunkia ennen paikan löytymistä. Oikeaa katua ei löytynyt ennen kuin kysyimme neuvoa, ja olimme perillä vasta joskus lähempänä kahta. Suureksi kauhuksi urheilukeskuksen ovi oli epäilyttävästi puoliksi kiinni. "Es domingo!" selitti lipunmyynnin täti kiihkeästi. Niinpä, tietysti keskus seinineen suljetaan sunnuntaisin jo klo 13.30, nettisivuille asiaa vain ei ole vaivauduttu laittamaan. Ylipäätään espanjalaisilla olisi paljon parantamisen varaa nettisivujen tekemisessä. No, avaudun siitä joskus toiste. Käyttöön piti siis ottaa suunnitelma C. Kotimatkalla Bilbaoon voisimme käydä katsomassa Baltzolan luolia, joissa voi myös kiivetä. Reittien vaikeudesta johtuen kiipeilyvarustuksen voisi jättää suosiolla autoon, mutta luolat ovat kuulemma hienoja ja ehdottomasti näkemisen arvoisia. Tämä mainio suunnitelma kaatui siihen, että reilun puolen tunnin päästä huomasimme olevamme väärällä tiellä. Takaisin ei kannattanut enää kääntyä. Aloin olla jo kohtuullisen pahalla tuulella ja varma siitä, että mikään ei tuona epäonnen päivänä onnistuisi, mutta muut keksivät suunnitelman D. Kohteemme olisi Bilbaon keivi (matala sisäseinä).Ilkka sai ehkä muutaman harmaan hiuksen kun seikkailimme Bilbaon keskustassa autolla. Ajelimme mm. erittäin kapeaa yksisuuntaista vahingossa väärään suuntaan, ja vastaan tuli todella vihainen espanjalainen autoilija. Sivupeilit vain kolahtelivat raivokkaasti yhteen… Naurettavaa, eihän täällä kukaan liikennesääntöjä noudata. Lopulta kuitenkin olimme keivillä, mutta yllätys yllätys, sekin oli kiinni!
Lopputulos: Vietin rattoisan illan väikkärin tutkimussuunnitelman ja punaviinin parissa. Ilkka ja muut pääsivät lopulta keiville kiipeämään, sillä se avattiin myöhemmin illalla.
Kommentit