Teneriffan kirous kuitenkin vaani meitä, ja jo ensimmäisenä päivänä totesin sairastuneeni jonkinlaiseen voimalliseen kurkkutulehdukseen, ja Ilkalle taas iski iskias. Uhmasimme kuumetta ja kipua voimakkailla särkylääkkeillä, joita Espanjassa onneksi saa apteekista ilman reseptiä. Aamupalaksi siis ibusalia, strepsilsejä ja multivitamiinia, ja sitten laadukkaalla vuokra-autolla eli Hyundai Atoksella vauhdikkaasti Aricoon. Lomakaupungin valinta osui tällä kertaa nappiin, ainakin siinä suhteessa, että kalliolle oli vain n. puolen tunnin matka. Muutoin Los Cristianos (matkanjärjestäjän mukaan "tunnelmallinen kalastajakylä, jonka keskustassa kiemurtelee kapeita vanhoja kujia") ei kauheasti säväyttänyt, onhan se nätisti sanottuna pahimman luokan turistipaikka. Käytännössä kaupunki koostui pelkästään hotelleista, englantilaisten omistamista ravintoloista ja turistikrääsää myyvistä kauppakeskuksista. Playa de las Americaksen naapurissa etelärannikolla sijaitseva Los Cristianos oli kuitenkin myös siitä kiva, että siellä paistoi oikeastaan aina aurinko. Tästä taas tietysti seuraa se, että ympäristö oli tosi kuivaa ja karua sateisempaan pohjoispuoleen verrattuna. No, onneksi on istutetut palmut, ruohikot ja kastelujärjestelmät...
Ostin juuri ennen reissua itselleni joululahjaksi hienon ja kivan kameran, Panasonicin superzoomin. Se on järkkäriä pienempi, kevyempi ja sen verran yksinkertainen, että jaksan opetella käyttämään sitä kunnolla. Kuvien alla siis tästä lähtien lukee, kumpi on kuvan ottanut. Toivottavasti kuvien laatu ei pahasti kärsi, olen sentään joskus 15 vuotta sitten harrastanut valokuvausta. Tästä lähtien tarjolla on joka tapauksessa ennen näkemätöntä kuvamateriaalia myös Ilkasta!
Hotelli oli aika kulahtanut, mutta ajoi asiansa.
Näkymä huoneiston ovelta.
Pic by: Johanna
Paremman väen hotelleja aivan rannan tuntumassa.
Pic by: Ilkka
Minä uutenavuotena. Odottelimme aika kauan tilaamaamme sangriaa.
Pic by: Ilkka
Pahaa-aavistamaton Ilkka ennen sangrian maistamista. Se oli kamalan pahaa!
Pic by: Johanna
Parina päivänä ehdimme rannalle asti. Joku rantaleijona poseeraa meressä Playa de las Americaksen puolella.
Pic by: Johanna
Aina emme tosin ehtineet ihan ajoissa rannalle, vaikka yritys oli kova. Tutkin uutta kameraani, mistä johtuu outo kyyryasento.
Pic by: Ilkka
Iltamaisemia Los Cristianoksen puolelta.
Pic by: Ilkka
Pic by: Ilkka
Ja sitten itse asiaan! Sairasteluista huolimatta kävimme kiikulla joka päivä paitsi torstaina, jolloin vaelsimme Helvetin laaksossa. Mutta kerromme siitä toisessa postauksessa lisää. Törmäsimme Aricossa sattumalta Ilkan vanhaan kiipeilykaveriin Ramiin, joka kävi kiipeämässä parina päivänä kanssamme. Oli tosi mukava, että mukana oli yksi tervekin yksilö. Arico on hieno, punaseinäinen kanjoni, joka sijaitsee vähän ylempänä tulivuori Teiden rinteellä. Tosi kuuma siellä ei ollut yhtenäkään päivänä, mutta auringossa tarkeni ihan hyvin. Joillekin reiteille oli välillä lähes tungosta, sen verran suosittu paikka on. Kiipeiljöitä oli todella monesta maasta, myöskin muista pohjoismaista. Joillakin muillakin siis kiehtoo kiipeäminen ulkona auringossa keskellä pimeintä talvea...
Rami lämmittelee.
Pic by: Johanna
Ilkka aurinkokiikulla.
Pic by: Johanna
Pic by: Johanna
Klippaan!
Pic by: Ilkka
Ilkka ja dynaaminen asento.
Pic by: Johanna
Ilkka evästelee lämppäri 5c.n alla.
Pic by: Johanna
Ja jälleen Ilkka, taustalla Aricon kanjonin yläosan yhdeksi parhaimmaksi reitiksi mainostettu 6a+. Pitihän se kiikkua, ja kiva se olikin, negatiivinen ja isoilla, oudonmuotoisilla otteilla varustettu.
Tarina jatkuu seuraavissa postauksissa...
-- Johanna
Kommentit