Eilen sain viimeinkin raahattua kameran mukaan pyöräreissulle. Kävin ajamassa läheisen Aipagarrin päälle. Mäki on joku 400 m korkea, ja mäen päällä on jonkin sortin raunioita. Aipagarrin päälle menee useampia reittejä, eilen valitsin...no, oikeastaan osuin vahingossa tällaiselle metsätielle joka kiemurtelee rinnettä ylös.



Tässä reittivalinnassa oli se hyvä puoli että matkan varrelle ei osunut ylimääräisiä luontokappaleita. Vaihtoehtoinen reitti samalla mäellä tarjosi nimittäin maanantaina vähän liikaakin luontoelämyksiä.

Maanantaina luukuttaessani alas jouduin lyömään jarrut lukkoon kun keskellä tietä seistä törötti aika iso härkä. Se ei ilmeisesti arvostanut minun pyöräilytouhuja, vaan tuhisi, kaapi maata ja painoi päätään alas. Hyppäsin pyörän selästä, pakitin vähän ja yritin muka puhua rauhottavasti. Ei ollut helppoa kun itsellä ei ollut mitenkään rauhallinen olo... No, lopulta härkä menetti mielenkiintonsa ja keskittyi syömään tien vieressä olevaa viatonta puskaa. Lähdin ohittamaan, jolloin se taas kiinnostui. Ei muuta kuin pyörän selkään ja täysillä karkuun.



Pari kilsaa ajettuani tulin portille josta olisi pitänyt mennä läpi. Vaan portin toisella puolella päivysti ori, eikä se ollut aikeissakaan väistää. Mietin että jos menen portista läpi niin huonolla mäihällä ori luulee että vaanin sen laumaa, hermostuu ja karsii päälle. Hyvällä säkällä se vain laukkoo portista karkuun jolloin puolestaan hevosen omistaja hermostuu. Kumpikaan vaihtoehto ei oikein houkutellut. No, odottelin jonkin aikaa, ja polle odotteli myös. Sillä näytti olevan enemmän aikaa kuin minulla, joten ei auttanut kuin luovuttaa ja etsiä vaihtoehtoinen reitti, +5 km ylämäkeä. Eilisellä lenkillä hevoset onneksi tiesivät paikkansa.



Aipagarrin topista. Kirkkaalla kelillä täältä on hyvät näkymät kaupungin yli merelle.