Pääsiäislomalta on palattu yhtenä kappaleena ja melko tyytyväisenäkin. Kuvallista raporttia pääsiäisestä sekä Barcelonan reissusta tulee lähiaikoina, tässä vain pieni yhteenveto seikkailuista. Säät eivät ole viime aikoina olleet aivan ihanteelliset, vaan sadetta ja aurinkoa on yleensä saatu saman päivän aikana tasapuolisesti. Täysin aurinkoisiakin päiviä kohdalle on onneksi sattunut. Pääsiäisen kiipeilyreissulla muutama päivä meni sade- ja ukkoskuuroja väistellessä, mutta tuurilla ja taidolla ehdimme hilpaista muutamat reitit epävakaisinakin päivinä.

Barcelonasta mukaani tarttui joku flunssapöpö, joka puhkesi täyteen kukoistukseensa sopivasti  viime keskiviikkona, samana päivänä kun lähdimme Pampolonaan ja Riglokseen. Tästäpä johtuen kiipeilykuntoni oli tavallistakin vajavaisempi, ja esim. Pamplonassa touhu meni kallion juurella hengailuksi. Ilkkakin poti edelleen samaa yskää, joka alkoi ja Alpeilta. Harmi sinänsä, Pamplonan 600 reitin kallio Etxaurin kylän liepeillä vaikutti varsin lupaavalta. Matkakumppanimme sen sijaan kiipesivät kiitettävästi.

Rigloksessa aloimme Ilkan kanssa olla jo olla paremmassa kuosissa, ja tavoite eli yhden konglomeraattitornin valloitus onnistui. Konglomeraatti on kivettynyttä soraa, joka aikojen saatossa on muodostanut Pyreneitten eteläpuolelle Riglokseen jopa 300 metrin korkuisia torneja. Aika huikeita veijareita, kuten kuvista tulette pian näkemään. Oma pömpelimme oli "vain" 150 metrinen, mutta jännitystä riitti siinäkin. Sorakasan kiipeäminen on aika erilaista touhua kuin perinteisemmän kallion... mm. ilman kypärää noiden kivipötkylöiden lähelle ei ole menemistä. Irtokiviä mätkähti maahan tuon tuostakin, ja kiivetessähän se on vallan lystikästä, jos otteet pyörivät käsien ja jalkojen alla. Siitäkin lisää myöhemmin.

Tänään täällä Bilbaossa paistaa aurinko täydeltä taivaalta. Minulla on kevätloma, eli yliopisto kutsuu vasta ensi maanantaina. Nukuin kellon ympäri ja olo alkaa jo olla terveehkö. Kallioille pääsen toivottavasti taas lähipäivinä...

-- Johanna