Pää on ihan pyörällä espanjankielisen esitelmän kirjoittamisesta ja hiirikäsi uhkaa, mutta yritän väsätä pienen päivityksen ennen Euroviisuja. Toukokuu on aika kiireinen meillä molemmilla, mutta kesäkuussa puurtaminen toivottavasti palkitaan mahtavien säiden (!) ja hienojen kiipeily- ja pyöräilyreissujen muodossa. Viime aikoina vesisadetta onkin koettu kiitettävästi, mutta nyt näyttää jo kesäisemmältä... sateiden välissä on saatu silloin tällöin aurinkoa, ja silloin kalliot ovat kutsuneet. Nelipäiväinen vappu oli vetinen, mutta harjoitimme kuitenkin urheasti pyöräilyä.

Minä ja Philipp Orossa. Pari viikkoa takaperin pidimme kalliolla kiipeilymaratonin, urheilua aamusta iltaan ja en muista montako reittiä. Monta. Lämmintä oli silloin ainakin + 28 C.



Kaiken sateen jälken aurinko oli niin pelottava ilmiö, että migreeni uhkasi huivista huolimatta, ja jouduin välillä viettämään aikaa köysipussin alla valolta suojassa.

Ennen vappua kävimme Atxarten (kiipeilyvuori) lähellä pyöräilemässä. Reitti alkoi leppoisalla 10 kilometrin ylämäellä. Onneksi ilma oli raikas.



Atxarten lähellä maaseudulla oli jo tosi vihreää. Reittiimme kuului taustalla näkyvän Atxarte-vuoren ylitys, mutta jouduimme luopumaan ideasta sateen vuoksi. Polku muuttui mudaksi ja vaatteet liian märiksi.




Vappupäivää ei vietettykään... öh, pahoinvoinnin parissa. Sen sijaan urheilimme jälleen tervehenkisesti. Pyöräretki johti metsätielle, jossa oli vähän ajeltu metsäkoneilla. Koneet ja monta viikkoa jatkunut sade eivät olleet tehneet tielle yhtään hyvää....



Kahlasimme mutavellissä jonkin matkaa pyörät kainalossa, ja pelastauduimme sitten kiipeämällä ojan ja piikkilanka-aidan ylitse metsään. Parempi (ja se oikea) tie löytyi aika pian, mutta metsäkoukkauksen seurauksena piti jaloista poistaa lauma punkkeja illalla. Onneksi suurin osa oli vielä liikekannalla etsimässä parasta purupaikkaa, eikä noista mitään isompia jälkiäkään jäänyt.

Tuntemattoman vuoren huipulla.



Alla retken varsinainen "kohde", Santa Marina de Arrola. Kyseessä on kappeli, jonka vieressä olevassa majassa voi grillailla ja hengailla. Tännekin oli kaiken kaikkiaan aika pitkä ylämäki, ja sen verran jyrkkä, että pyörästä loppui välillä vaihteet kesken.



No ne viisut ehtivät sitten alkaa.  DJ Bobo esiintyi juuri, voi jee. Espanjan selostaja muuten totesi, että Suomessa on ollut tänä vuonna jopa -20 astetta pakkasta talvella. Eikö siellä sen kylmempi ole ollut? Hämmästyttävää. Ehkä selostaja sekoitti Helsingin ja Suomen. Haluaisinpa soittaa Espanjan tv-kakkoseen ja kertoa, että minäpäs olen kokenut Suomessa -50 asteen pakkasenkin.

-- Johanna