Eilen täällä oli joku paikallinen pyhä, St. Jonkun päivä. Töitä ei siis ollut, ja samalla maanantaikin oli vapaapäivä. Toki ahkerana pekka työläisenä tein maanantaina kotona hommia pitkälle yöhön (kone bugitti). Tarkoitus oli tehdä töitä kotoa myös eilen tiistaina, mutta Iñigo soitti ja esitti kilpailevan tarjouksen:



Punnitsin tarjousta n. 2 minuuttia. Pohdinnan aikana paistoin pari munaa aamupalaksi, söin, pakkasin kamani, singahdin autoon ja lähdin luukuttamaan kohti Eibaria. Iñigon tarjous siis voitti. Niukasti.

Eibarista matka jatkui Iñigon maasturilla kohti "lentokenttää", ruohikkoista
törmää merenrannalla. Keli ei minusta vaikuttanut kovin hyvältä, oli pilvistä ja tuulista. Lentokeli oli kuitenkin kuulemma "täydellinen", joten ei kai siinä sitten muuta kuin menoksi. Tandemlennossa matkustajan osa on helppo; noustessa ja laskeutuessa pitää ottaa pari juoksuaskelta ja yrittää pysyä pystyssä. Muuten sitten vaan istutaan kyydissä ja nautitaan. Ja ehkä myös hieman jännitetään ja vihellellään Lumiukko- piirretyn tunnaria.



Sanomattakin lienee selvää että tämä suhteellisen siistiä touhua. Eikä mitenkään
hirveän kallista, liidin + "istuin" yht. n. 2500 euroa. Ja joitain lupia varmaankin myös tarvitaan, tosin paikalliset eivät osanneet tähän varmasti sanoa... Saapa nähdä joutuuko sitä keväällä lentokursseille. Kalansilmäobjektiivin nyt ainakin hommaan. Aikomus on nimittäin mennä ainakin Pyreneille lentämään lähitulevaisuudessa, ja siellä on kuulemma aika kuvauksellista. (Johanna, sullekin on muuten lentovuoro varattu).



Keli oli hieman utuinen, joten näkyvyyttä ei ollut kovin pitkälle. Kirkkaalla kelillä rannikkoa näkee kuulemma satoja kilometrejä Ranskan puolelle. Jossain tuolla muuten pitäisi olla sen boulderpaikan jota yritin taannoin etsiä.



Yllä olevassa kuvassa etualalla oleva mäki toimi meidän lentokenttänämme. Keli ei
ilmeisesti ollutkaan ihan paras lentämiseen, sillä suht. lyhyen lennon jälkeen käännyimme takaisin. Tuuli alkoi yltyä.



Laskeutuminen ei ole mitenkään nopea suoritus nosteisella kelillä. Korkeutta vähennetään pikkuhiljaa kierrellen laskeutumispaikan yllä. Laskeutuminen meni melkein nappiin, ehdin jo huokaista kun seisoimme taas kovalla maalla. Sitten tuuli tarttui liitimeen ja otimme pikaiset lähdöt tangentin suuntaan. Liidin hinasi meitä n.
30 metriä pitkin ruohikkoa eikä siinä oikein mitään voinut tehdä. Iñigon vaimo ja kaveri roikkuivat jaloissa.



Lounaan jälkeen kyttäsimme säätä parissakin paikassa, mutta keli ei enää suosinut lentämistä. Pistimme liitimet pakettiin ja lähdimme pieneen Arrao-nimiseen kylään. Siellä oli meneillään hieman omituiset kyläjuhlat...