Vihdoinkin täällä. Viimeiset päivät koto-Oulussa olivat suhteellisen rankkoja, koko omaisuuden pakkaaminen erilaisiin varastoihin osoittautui nimittäin hirveäksi urakaksi. Ahkeroin varastoinnin parissa kirjaimellisesti aamusta iltaan monta päivää. Viimeisenä yönä lopetin puuhan klo 02.00 ja heräsin makoisten parin tunnin unien jälkeen neljältä tunkemaan viimeiset kamat kellarivarastoon. Lento lähti 8.30 ja olo oli mahtava.

Hengissä kuitenkin selvisin ja saavutin Espanjan toissapäivänä kera maastopyörän ja 23 kg:n matkalaukun, yht. 30 kg (kun ihan vähän kannattelin pyörää vaa'alla... ;).  Ylikilomaksuja ei tarvinnut maksaa kuin 50 euroa ja pyöräkin näytti suht ehjältä, tosin tarkempi tutkimus on vielä tekemättä.



Kuvassa minä ja Guggenheimin museon koirakukkapenkki nautitaan 30 asteen helteestä.

Tänään olikin jo aika siirtyä itse asiaan eli kallioille. Aloitimme leppoisasti 60 reitin lähikalliolta, missä Ilkka kiipesi omasta mielestään huonosti ja minä ihan hyvin, mikä on suoraan verrannollista kumpaisenkin harjoitusmääriin. Huomenna lähdemme tutkimusretkelle kiipeilygurutar Josunen kotikalliolle n. 70 km:n päähän. Varusteena uusi pinkki köysi sekä kansallisen kiipeilymaineen ylläpidosta vapauttavat sanat: "Vi är från Sverige."

-- Johanna