Alkajaisiksi on ihan pakko sanoa säästä pari sanaa. Se on aivan kurja!! Kauheaa huijausta tämmöinen, Espanjassa muka ollaan ja pian on kesäkuu, mutta kallioille tai rannalle ei ole mitään asiaa. Eikä nyt ole kyse mistään pohjoisrannikon sateisuudesta, koko maassa on tullut vettä jo päiväkausia. Aamulla uutisissa toimittaja kahlasi eräässä veden valtaamassa kaupungissa, jossa oli satanut vettä tunnin aikana yhtä paljon kuin koko vuonna 2005. Pahimmat sateet ovat onneksi  kiertäneet Baskimaan ja osuneet luoteeseen ja keskimaahan, joten täällä ei sentään ole tarvinnut ottaa venettä käyttöön kotoa päästäkseen.

Sitten kuivempiin tunnelmiin. Pari viikkoa sitten kävimme pyöräilemässä Las Bardenas Reales -aavikolla Navarrassa. Navarra on itäinen tai oikeastaan kaakkoinen naapurimaakunta, jonka maisemat ovat osittain Baskimaata tasaisemmat. Aikoinaan alue oli itsenäinen kuningaskunta, ja asukkaista osa on baskeja. He eivät kuitenkaan identifioidu yhtä baskeiksi kuin muiden baskimaakuntien baskit, vaan ovat ennen kaikkea "navarralaisia". Tai ainakin näin hiljattain luin eräästä baskeja käsittelevästä kirjasta. Näillä seuduilla vallitseva kulttuuristen identiteettien kirjo on aika mielenkiintoinen ilmiö, ainakin antropologisin silmin...

Siellä sitä mennään. Kyseessä on puoliaavikko, eli kasvustoakin löytyy.



Maisemat ovat paikoitellen aika fantastiset.



Alkuperäisen reittisuunnitelman sotki tosiaan polun paikalle ilmestynyt kanjoni, kuten aikaisemmassa postauksessa kirjoitinkin. Lopulta jouduimme pistämään vähän mutkia suoraksi ja jättämään reittimme viimeisen pätkän ajamatta, jotta ehdimme katsomaan tärkeitä Euroviisuja... tänä viikonloppuna meidän oli alunperin tarkoitus karauttaa aavikolle uudestaan ja suorittaa tehtävä loppuun, koska loppuosa on reitin hienointa antia. Mutta katsotaan mitä mieltä säiden haltijat ovat.

Tässä se komeilee, kauniisti ilta-auringon valossa: maailman hermojakiristävin pyöräteline!



Teline viritetään luukkuun hankalasti kuudella remmillä, jonka jälkeen pyörät kiinnitetään hökötykseen x-määrällä remmejä, vöitä ja köysiä, joiden määrä on suorassa suhteessa pyöränomistajan mielenrauhaan. Sitten ajelemaan motareille reipasta 8-kympin vauhtia ja pelkäämään, koska härveli tipahtaa tielle ja pyörät litistyvät takana tulevan täysperävaunullisen rekan alle... teline ei muuten lähde heinäkuussa Suomeen. (Jos vain saamme sen myytyä!)

Kuten postattu on, vietimme seuraavan yön hostellissa Euroviisujen vuoksi. Sunnuntain päätimme pyhittää pienelle turistikierrokselle, kun kerran olimme lähellä muutamaa kiintoisaa paikkaa. Kävimme läheisessä Olivan luostarissa silmäilemässä satoja vuosia vanhaa luostariarkkitehtuuria. Haikailimme myös luostarin alueella valmistettavan viinin ja juuston perään, mutta herkkumyymälä oli kiinni.



Luostarin sisäpihaa. Huomaa katolla pesivät haikarat. Nurmella istuskelevat henkilöt eivät ole nunnia vaan toisia turisteja.



Jatkoimme matkaa Uncastillo-nimiseen keskiaikaiseen kylään. Kylän viereisen kukkulan päällä on pystyssä osa keskiaikaista linnoitusta, kylässä on lukuisia vanhoja kirkkoja ja muinaisia sokkeloisia katuja. Muutamalla eurolla linnoituksen restauroidussa osassa pääsi käymään ja näkemään kylän historiasta kertovan videon ja näyttelyn.

Näkymä tornista Uncastilloon, etualalla linnoituksen romahtanutta osaa.



Keskiaikaista keskustaa.



Kylässä oli hauska tunnelma, kaikki tervehtivät kaikkia vastaantulijoita ja vanha pappa neuvoi meille hyviä kuvauspaikkoja. Aurinkokin paistoi. Voi niitä aikoja kun Espanjassa aurinkoa nähtiin....

-- Johanna

PS. Lisäsin muutaman informatiivisen sivun linkkiosastoon. Ovat enkuksi.